Aamupäivä meni kiireessä juostessa paikasta toiseen ja hoitaessa kaikkea mahdollista. Mutta kaikki toimikin sitten hyvin ja musiikki piti tunnelmaan yllä. Paikasta toiseen juokseminen tosin kostautui sitten omilla radoilla, kun en ehtinyt tarpeeksi keskittyä omaan suoritukseen.
Menin ensin Lassilla, joka oli hypännyt alle jo 70cm toisen ratsastajan kanssa. En ehtinyt kovin paljoa verkata, koska jouduin auttamaan radan nostamisessa. Onneksi Lassi oli verkattu, joten otin sillä vähän laukkaa molempiin suuntiin ja pari verkkahyppyä ennen rataa. Pystylle verkkahypyt meni hyvin, okserille meni ensimmäinen hyppy hyvin. Toisella yritin vähän lyhyempää tietä enkä saanut askelta sopimaan, mutta kolmas meni taas hyvin. Starttasin verkkaryhmän ekana, eli suoraan vain radalle.
Tajusin lähtömerkin saatuani ja laukan nostettuani, etten ehtinyt kerrata rataa missään välissä, joten yritin nopeasti käydä sen läpi ennen ensimmäistä estettä. Rata alkoi hyvin ja sujuvasti. Lassi oli pohkeen edessä, kuulolla ja tarpeeksi rauhallinen. Paikat löytyi hyvin ja hypyt oli ilmavia sen jälkeen, kun Lassi vähän kolautti ykkösellä. Trippelinä olleelle neloselle tuli aika iso hyppy ja tajusin liian myöhään, että viiitonen oli heti seuraavalla lyhyellä sivulla. Niinpä jouduin tekemään voltin ja este tuli myös alas. En tiedä pääsikö Lassi vähän pitkäksi ja oli sen takia huolimaton vai enkö itse ratsastanut kunnolla. Harmittava pudotus silti. Sarjallekaan ei sitten askel ihan osunut eikä Lassi reagoinut tarpeeksi pohkeeseen, jonka seurauksena se otti yhden askeleen väliin kaksi ja olin itse edellä b-osalla. Sen jälkeen meillä oli vähän epäselvyyttä suunnasta, kun Lassi yritti oikaista, itse ratsastin sitä voimakkaasti seinälle, jotta saatiin tarpeeksi tilaa seuraavalle esteelle ja Lassi tulkitsi sen kääntymisenä oikealle. Viime hetkessä ehdin korjata sen vasemmalle ja viimenen este meni hyvin. Mentiin vielä uusinta, koska oli taas sovittu, että harjoituksen vuoksi kaikki saa hypätä uusinnankin. Uusintaan olen itse tyytyväinen. Tiet oli hyvät, hevonen oli kuulolla, rytmi säilyi ja askeleet sopi.
 |
| Verkassa piti kokeilla kääntämistä. |
Toki oli pettynyt, koska en muistanut rataa. Ilman sitä unohdusta olisi voitettu luokka. Mutta samalla en osaa olla pettynyt, koska rata muuten oli hyvä ja Lassi pääasiallisesti kuulolla. Kyseessä oli molemmille pitkästä aikaa ensimmäinen 90cm luokka ja vaikka rata olikin ns. pieni 90cm, selvittiin siitä ja uskon, että meidän on mahdollista päästä isommastakin 90cm radasta läpi.
Vaihdoin sitten nopeasti hevosta ja hyppäsin Simpan kyytiin. Se oli alkuun tosi tahmea ja aavistelin pahinta. Ravissakin se oli vielä ihan ok, mutta laukassa aloin huomata sen kuumumisen. En tiedä jännitinkö itse liikaa kaikkea, oliko Simppa innoissaan esteiden korkeudesta vai oliko se musiikki, joka sai sen kisatunnelmaan. Joka tapauksessa sain jo verkassa tehdä töitä, että hevonen pysyi käsissä. Pystylle tullessa se kyttäsi vain katsomoon ja hyppäsi rajusti. Okserille tullessa se yritti rynnätä ja hypyistä tuli joka kerta liioiteltuja. Kerran Simppa kilahti esteen jälkeen ja hetken jo luulin sen pukittavan mut alas. Sain kuitenkin pidettyä pään ylhäällä ja pysäytin hevosen seinään. En edes ehtinyt enää ottaa uutta hyppyä ennen luokan jatkumista.
Rata alkoi ihan kivasti. Simppa oli normaalin kuuma ja jouduin kerran ennen aloitusta vähän kiskaisemaan sitä. Kaksi ekaa estettä meni ihan hyvin, vaikka Simo yrittikin vähän ohi kakkosesta. Kolmosella se sitten yllätti mut ja meni ohi. En ehtinyt reagoida ollenkaan. Simppa ei ole koskaan aikaisemmin kieltänyt mun kanssa eikä katsonut mitään. Luotin siinä ehkä vähän liikaa, että se menee ja se kostautui. Ratsastamalla hevonen olisi varmasti mennyt ensimmäiselläkin kerralla yli. Käytin aika paljon aikaa siihen, että rauhoitin Simon ja tulin sitten uudestaan. Päästiin tällä kertaa yli, vaikkakin Simppa vähän yritti lähteä esteen jälkeen. Pari seuraavaa hyppyä se oli taas rauhallinen, mutta kuumeni jälleen sarjalle. Viimeinen este meni ok, joten päätin jatkaa uusintaan, jossa Simppa oli aika ailahtelevainen. Se siiryi jopa raviin kahdesti. Toisella kertaa tosin itse kaivoin pudonnutta jalustinta ja hidastin sitä siksi. Uusinnassa en ratsastanut eteen, mutta tein kyllä muutaman vähän lyhyemmän tien ja Simppa hyppäsi nätisti.
Radan jälkeen olin helpottunut, että pääsin maaliin. Hevonen oli aivan ylikierroksilla. En tiedä, mikä sillä on estekisoissa, koska se tuntuu kuumenevan koko ajan enemmän ja enemmän. Toki hyppään sillä myös koko ajan isompia luokkia, että voihan se olla siitäkin kiinni. Eilen kuitenkin ratsastin sitä aika lailla taitojeni ylärajalla, paljon enempää en olisi osannut tehdä ja onneksi yksi opettajani oli itse myös kisoissa ja neuvoi, mitä tehdä. Eikä mua kuuma hevonen pelota, eikä vauhtikaan. Simpassa on vain se ikävää, että tuossa mielentilassa se saattaa myös yhtäkkiä singota johonkin nähtyään jotain mielestään pelottavaa. Mutta siitä huolimatta tykkään hypätä sillä. Ainakin se haluaa hypätä.
Mulla oli myös tunti eilen, mutta kirjoittelen siitä erikeen, koska muuten tästä tulee ihan hirmu
pitkä. Latailen videot tähän postaukseen myöhemmin, kun mulla on niiden kanssa pieni ongelma ratkaistavana.
Hyvin ratsastat :)
VastaaPoista